Oireet ja toteaminen

Alopecia areatan eli pälvikaljun diagnoosi on yleensä helppo tehdä, sillä tautimuutokset ovat lähes aina tyypillisiä. Diagnoosin teossa auttavat niin sanotut huutomerkkihiukset ja kynsimuutokset. Pälvikalju saatetaan joskus sekoittaa päänahan sienitulehdukseen. Epävarmoissa tapauksissa on syytä ottaa sieniviljely. Sienitulehduksessa läiskät hilseilevät sekä ovat selvästi tulehtuneita, mutta huutomerkkihiukset ja kynsimuutokset puuttuvat. Aikuispotilailla alopecia areata saatetaan sekoittaa muun muassa tali-ihottuman (seborrooisen ihottuman) aiheuttamaan hiustenlähtöön, miestyyppiseen kaljuuntumiseen sekä hormonitoiminnan häiriöihin liittyvään hiustenlähtöön. Harvoin joudutaan diagnoosin varmentamiseksi ottamaan pälven reuna-alueelta ihosta pieni koepala, jonka ihotauteihin erikoistunut patologi tai yleispatologi tutkii mikroskooppisesti.

Alopecia areatan ennuste on arvaamaton, mutta tiettyjä viitteitä taudin kulusta on kuitenkin olemassa. Hiustenlähtö loppuu useimmilta potilailta yhtä yllättäen kuin se alkoikin, ja hiukset kasvavat takaisin 70 prosentille vaikeusasteesta riippumatta. Noin joka kolmannella pälvet paranevat 6 kuukaudessa ja joka toisella vuoden kuluessa. Kun hiukset kasvavat uudelleen, ovat hiuskarvat aluksi hentoja ja valkoisia, koska niistä puuttuu pigmentti. Vähitellen hius kasvaessaan muuttuu normaaliksi. Yleensä taipumus alopecia areataan kuitenkin säilyy, ja 30−50 prosentilla alopeciaa sairastavista ilmaantuu pälvialueita uudelleen.

Keskimääräistä vaikeaoireisempi pälvikalju on silloin, kun pälvialueet laajenevat nopeasti, kulmakarvat ja silmäripset irtoavat sekä esiintyy kynsimuutoksia tai pälvikaljun lisäksi on atooppinen sairaus (atooppinen ihottuma, allerginen nuha tai astma). Lapsuusiässä puhjenneen taudin ennuste on yleensä hieman huonompi kuin murrosiän jälkeen alkaneessa pälvikaljussa.

Lähde: Allergia-, iho- ja astmaliiton Alopecia areata -opas
Teksti: Laura Rehn, LL, ihotautien ja allergologian erikoislääkäri